Ensimmäinen pääsiäinen ilman tunnesyömistä

Eräs tuttavani kertoi minulle kuinka pitää lauantaisin herkkupäivän. Hän suunnittelee herkut etukäteen huolella, mutta pettyy joka kerta syödessään ne. Kokemus ei vastaa odotuksia ja herkkujen jälkeen on jotenkin tyhjä olo. Kysyin häneltä kokeeko hän olevansa tunnesyöjä ja vastaus oli ei. 

Jos joku olisi kysynyt vuosi sitten, olenko minä tunnesyöjä, olisin vastannut kyllä. Tuttavani tavoin liitin herkkuihin odotuksia ja ne tuottivat aina uudelleen pettymyksen. Kyse ei tietenkään ollut herkuissa itsessään. Fazerin sininen maistuu ihan samalta sinä päivänä kun alkaa haaveilla sen syömisestä ja sinä päivänä kun sen syö. 

Tunnesyöjä ei saa koskaan täyttä tai ainakaan kovin pitkäkestoista tyydytystä siitä, mitä syö. Saatoin itse syödä pussillisen irtokarkkia aina tilaisuuden tullen ja koin saman fyysisen ylilyönnin ja henkisen tyhjyyden joka kerta. Syitä syödä oli yhtä monta kuin ihmisellä on tunteita. Välillä söin juhliakseni, välillä suruun, välillä pettymykseen ja stressiin. Hyvin usein söin palkitakseni itseäni siitä, että jaksoin huonosti nukutun yön jälkeen koko päivän läpi. Välillä söin yksinkertaisesti siksi, että oli tylsää. 

Makea ei ole ainoa asia, jota söin liian suuria määriä, sillä myös annoskoot kasvoivat kasvamistaan. Makealla oli kuitenkin erityinen rooli stressaavina päivinä, sillä se tuntui lohduttavan eniten. Olen jostain lukenutkin, että makea lisää mielihyvähormonin määrää ja auttaa siksi. 

Muistellessani lapsuuttani, mieleeni nousee valtava määrä ruokaan liittyviä muistoja. Muistot syömisestä ovat onnellisia muistoja ikävien koulukiusaamismuistojen rinnalla. Vahvasti luulen, että syöminen oli lohduttavaa jo lapsena. Aikuisuuden muistot ovat tuoreempia ja selkeämpiä ja niissä tunnesyömisen rooli on kiistaton. Olin mm. hyvin vastahakoinen jakamaan herkkujani muiden kanssa ja olin huolissani siitä, ettei ruoka vaan lopu kesken.

Yli vuoden elämäntapamuutosprosessi ilman toivottuja tuloksia on pakottanut sukeltamaan todella syvälle tunteisiin. Stressi, pettymys, kaipuu, kiukku, toivottomuus ja toivo ovat kaikki risteilleet mielessäni. Ylipaino on ollut pakko hyväksyä, sillä asiasta stressaaminen ei edistä painonpudotusta. Sen sijaan en voi hyväksyä sitä, että tunteita hallitakseni söisin epäterveellisiä herkkuja ja jatkaisin itseni satuttamista. 

Tunteisiin syöminen on omanlaisensa addiktio. Ruuan kanssa ongelmaksi muodostuu se, että ihmisen on pakko syödä säilyäkseen hengissä, on ruokasuhde millainen tahansa. Ruokaa mainostetaan joka paikassa, siitä puhutaan paljon ja sitä on saatavilla lukemattomina eri variaatioina. Se on osa arkea ja juhlaa ja sillä on merkittävä rooli perinteissä, kuten joulussa ja pääsiäisessä. 

Tämän vuoden pääsiäistä varten en suunnitellut listaa herkuista, joita saisin syödä vaan ostin pari pääsiäismunaa, pikku paketin mämmiä ja pashaa kaupassa käydessä. Ostin pääsiäisherkkuja yksinkertaisesti, koska on pääsiäinen ja pieniä määriä, koska tiedän että makeasta tulee ähky. Ostokseeni ei varsinaisesti liittynyt mitään voimakkaita tunteita. 

Olen lukenut jonkin verran terveestä ruokasuhteesta ja oppinut, että kieltolistat, tiukat rajoitukset ja dieetit eivät kuulu siihen. Puhuessani tunnesyömisestä vapautumisesta, en tarkoita, että lopetan irtokarkin syömisen kokonaan. Usein kuulee, kuinka ihmiset kertovat jättäneensä kaikki herkut, kun elämäntapamuutos alkaa. Elämäntapamuutoksen tarkoitus on olla yhtä pitävä nyt, kuin vaikka 40 vuoden päästä. Jättäisitkö sinä syömättä lempiherkkuasi noin pitkäksi ajaksi? Aika harva jättäisi. 

Mielestäni tunnesyöminen loppuu ja sitä myötä kontrolli ruokailuun palaa, kun uskaltaa kohdata ne tunteet joihin on syönyt. Edelleen voi nauttia ruuasta ja herkuistakin, mutta ne eivät hallitse koko elämää.

Laitan tähän lopuksi itselleni tehonneet keinot tunnesyömisen lopettamiseen:

1. Puhu tunteistasi jonkun kanssa, on se sitten mielenterveyden, terveyden tai ravitsemuksen ammattilainen, puoliso, ystävä, perheenjäsen tai netin vertaisryhmä.👥
2. Liiku, piirrä, kirjoita,askartele...Tee jotain sellaista kivaa, josta sinä nautit ja joka ei liity syömiseen. 🖌️🎳
3. Lue tunnesyömisestä ja tavoista edistää tervettä ruokasuhdetta. Sydänliitolla on paljon hyvää materiaalia meille kaikille vaikkei olisi kokenutkaan sydänsairauksia.♥️ https://sydan.fi/apua-ja-tukea/painonhallinta/
4. Kokeile rohkeasti lisätä kaikenlaisia vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä ruokavalioon. Mitä enemmän esimerkiksi syön marjoja, sitä vähemmän karkkia tekee mieli ja marjojen oma makeus alkaa erottua. 🍓🍊🍉🥕🍅
5. Varmista, että syöt riittävästi ravitsevaa ja terveellistä ruokaa säännöllisin väliajoin. Itselläni herkuttelu ja iltasyöminen karkasi käsistä myös siksi, että söin aivan liian vähän ruokaa aterioilla ja välipaloilla 🍽️
6. Lepää, rentoudu, nuku hyvin tai jos ei muuta niin hengitä edes kerran päivässä oikein syvään. Palautumista on monenlaista ja sitä ei voi sivuuttaa. 😴
7. Arvosta itseäsi ja anna itsellesi armoa. Ei tarvitse todellakaan muuttaa koko elämää yhdessä yössä. Jokainen pieni askel vie eteenpäin ja jokainen tekee sen omalla tahdillaan ja tyylillään ✨

Rentoa pääsiäistä kaikille! 🐥

~Paperijoutsen 🌷