Pilviä hipova huominen

Löysin Pinterestistä laihduttamiseen ja treenaamiseen motivoivia kuvia. Kuvan taustalla oli yleensä salilla treenaava nainen ja kuvan päällä ytimekäs lause siitä, mikä syy motivoi painonpudotusurakkaan. Osa kuvien viesteistä oli suorastaan vahingollisia nuorille naisille ja osa oli niin tyhmiä, etten voinut muuta kuin nauraa. Osassa suhteellisen järkevä ajatus oli ilmaistu huvittavasti.  Jokainen löytää oman motivaationsa elämäntapamuutokseen ja juuri omanlaisensa toteutustavan ja se on okei. Olen kuitenkin aika vahvasti sitä mieltä, että vain ulkonäköön, kilpailuun ja itsensä piiskomiseen keskittyvät ajatukset eivät tuo pidemmän päälle onnea. Kaksikymmentävuotias versio minusta olisi into piukalla aloittanut uuden laihdutuskuurin nämä luettuaan. Kolmekymmentäkolmevuotias minä toteaa, että ei jatkoon. Halusin tänään jakaa nämä mielenkiintoisimmat motivaatiotekstit, jotka suomensin itse alkuperäisistä versioista.  20 tyhmintä netistä löytynyttä syytä treenata ja pudottaa painoa:  1. Jot

Selasin viime viikonloppuna vanhoja valokuvia ja hieman häkellyin tunteista, joita ne herättivät. Sen sijaan, että olisin kaiholla katsellut kuvia itsestäni hoikkana, katselin niitä täynnä lämpöä. Tiedän kuvassa näkyvän kehon painon ja vaatekoon lisäksi, mitä koin ihmisenä siinä kohtaa elämääni. Suurin osa kuvien elämäntilanteista sisälsi jotakin henkisesti raskasta. Tunnistin silmistä kätkettyä surua ja yllättäen se, että olin tuolloin hoikka, ei tehnyt sitä surua yhtään helpommaksi kestää. Yhteistä melkein jokaiselle kuvalle oli myös se, että pidin kuvaushetkenä itseäni lihavana ja häpesin itseäni. Kuvia selatessani mietin, miten olen voinut pitää itseäni lihavana silloin kun olin hyvin sopusuhtainen tai laiha. Muistan etelänmatkan, jolloin en kehdannut kertaakaan olla rannalla bikinit päällä vaikka olin 64 kiloa kevyempi kuin tänään. Yhdessä reissun kuvista muistan vetäneeni vatsaani sisään, etten näyttäisi lihavalta, kun olin syönyt vähän enemmän samana päivänä. Sen jälkeen, kun al

Noin vuosi sitten ostin kauan haaveilemani aktiivisuusrannekkeen. Tutkin innolla läpi jokaisen toiminnon ja uskoin lujasti, että ranneke auttaisi selvittämään, miksi paino ei laskenut. Ranneke näytti mm. lepokulutuksen, liikunnalla poltetut kalorit, stressitason, unenlaadun ja jopa veren happimäärän nukkuessani, kuten  aiemmin  kerroin. Aloitin rannekeen käytön varmana siitä, että nyt kunto lähtee kohoamaan ja kilot sulavat. Tänään kerron, miksi kyseinen ranneke nököttää kirjahyllyssä, eikä tule enää koskaan käyttöön. Olin aiemmin sellainen ihminen, joka kaatuessaan jäi naamalleen makaamaan ja totesi, että tällä kertaa en nouse. Yhä uudelleen löytyi kuitenkin usko siihen, että asiat selviävät ja pääsin jaloilleni. Painon kohdalla aktiivisuusranneke oli tällainen uskoa ja motivaatiota herättänyt tekijä. Hämmästelin, mitä kaikkea yksittäinen ranneke voikaan tietää ja seurasin tiiviisti näytön lukuja ja kännykkäsovelluksen analyysejä.  En yhtään väitä, että luvut eivät voisi motivoida jot

Tein tällaisen maanantaipostauksen omaksi ilokseni, mahdollisesti piristämään muita ja ehkä herättämään ajatuksia. Kuten aina, kuvat ovat omiani ja mietelauseet olen keksinyt itse. Originaaleja ajatuksia ne eivät toki ole vaan saaneet inspiraationsa lähinnä englanninkielisistä kehopositiivisuus artikkeleista. Toivun nyt rutistuksesta, jonka tein saadakseni ennakkotehtävät valmiiksi erään koulutuksen pääsykoetta varten. Vappu meni lähinnä niissä tunnelmissa. Torstaina minulla on pitkästä aikaa aika ravitsemusterapeutille terveyskeskukseen ja perjantaina on varsinainen pääsykoe hakemaani koulutukseen. Tsemppiä siis tarvitaan ja energiaa seuraavia tärkeitä juttuja varten. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Paperijoutsen ❤️🦢