6 virhettä, jotka tein painonhallinnassa

Tajuttuani noin vuosi sitten, että painoni ei laske, tunsin jonkinlaista epätodellista pakokauhua. Eihän tämä näin voi mennä! Olin ansainnut vuosien saatossa vähemmän imartelevan 'hyvä laihduttamaan' tittelin lukuisia kertoja. Vähemmän imartelevaa se on tietysti siksi, että useasti laihduttanut on myös useasti lihonut takaisin. Laihduttaminen hetkellisinä ja usein radikaaleina dieetteinä ja kuntokuureina on aivan eri asia kuin koko elämän kantava elämäntapamuutos. Kuvaamani kaltainen laihdutus on kuin talon pieni pintaremontti ja elämäntapamuutos isoimmillaan koko talon purkaminen ja uudelleen rakentaminen kantavalle perustalle. 

Voisi tiivistetysti sanoa, että tulin laihduttamisurani päähän. Näin melkein viikottain netistä tarinoita ihmisistä, joilla paino oli lähtenyt laskemaan pienemmillä muutoksilla ja tuloksia tuli tasaista tahtia. En ota tässä kantaa siihen, kuinka moni heistä oli tehnyt jonkun pikaratkaisun ja kuinka moni tähtäsi pysyvään elämäntapamuutokseen. Tiesin itse, että sekoitettuani kehoni toistuvilla laihdutuksilla, mitään nopeaa oikotietä ei enää ollut. 

Lupasin kertoa tällä kertaa, millaisia virheitä tein viime vuonna, ennen kuin tajusin tämän kaiken, mitä edellä kerroin. Halusin epätoivoisesti löytää jonkin yksittäisen syntipukin lihomiselle ja toisaalta jonkin yksittäisen ratkaisun, jotta voisin laihtua. 

1. Kuvittelin, että katkeileva uni ei haittaa. Jokainen ihminen on kokenut useampia huonoja öitä syystä tai toisesta. Netissä on lukemattomia listoja siitä, kuinka hyvä uni on mahdollista saavuttaa, mutta vauvavuonna ei auta vaikka menisi ajoissa nukkumaan ja välttäisi puhelimen selaamista. Silloin kun pieni ihminen huutaa hoivaa ja turvaa, on herättävä. Minulla heräämisiä tuli yössä usein viisikin ja pahimmillaan valvoin 1,5-3h sen lisäksi. En ole lääkäri tai muukaan hyvinvoinnin asiantuntija, mutta en usko, että vuosi tuollaisen unirytmin kanssa edesauttaa painon putoamista...

2. Annoin stressin paisua. Sen lisäksi, että valvoin öitä ja vaadin itseltäni laihtumista, vaadin itseltäni paljon muutakin. Laihtumisen lisäksi imetys epäonnistui, vaunulenkeillä polvi reistaili ja kotona ei ollut ikinä tarpeeksi siistiä. Aina kun istuin alas tekemään jotakin mukavaa, pieni ääni päässäni sanoi, että olisi pitänyt tehdä jotain tuotteliampaa. Välttelin pitkään päiväunien nukkumista sängyssä, koska siellähän nukutaan vain öisin! Väsymys, pettymykset ja stressi paisuivat ja omalla armottomalla asenteellani ainoastaan paisutin sitä. 

3. Pilleripurkista on pakko löytyä jokin oikotie. Hurahdin joihinkin vihreä tee kapseleihin, joissa kerrottiin että niiden sisältämä aine edistää rasvanpolttoa. Vähemmän yllättäen stressaantunut ja nukahtamisen partaalla oleva kehoni ei hyödyntänyt kyseisiä kapseleita yhtään mihinkään. Ellen väärin muista, kyseiset kapselit myös haisivat omituiselle.

4. Keppiä... Vaunulenkeistä tuli laskelmoituja suorituksia. Asun alueella, jossa jokainen pyörätie johtaa mäkeen, ihan sama mihin suuntaan lähtee. Kehitin mielestäni hyvän systeemin ja kiersin saman lenkin joka toinen päivä eri suuntaan. Tällä tavalla sama mäki oli vuoroin alamäki ja vuoroin ylämäki. Välillä lähdin lenkille melkein hampaiden välistä muristen, kun tiesin, että tänään pitkä loiva alamäki olisikin pitkä loiva ylämäki. Inhosin joka hetkeä, enkä nauttinut ulkoilmasta tai liikunnasta ylipäätään. Väliin mahtui paljon kausia jolloin en liikkunut lainkaan sen takia. 

5. Ja porkkanaa... Kirjoitin innoissani listan asioista, joita ostaisin itselleni jokaisen pudotetun viiden kilon jälkeen. Jokainen voi tästä aika nopeasti päätellä, että se lista päätyi muutamassa kuukaudessa roskakoriin... Hurahdin myös ostamaan S kokoisen paidan kaappiini, sillä luin, että ostamalla oman kokoisia vaatteita ihminen viestitti itselleen, että ei halua oikeasti laihtua. Painon noustessa vanhatkaan vaatteet eivät mahtuneet päälle, saati sitten se mini paita. Luovuin mokomasta touhusta ja lähdin vaateostoksille, ettei tarvitsisi viettää stressistä, väsymyksestä ja suorittamisesta kärsimisen lisäksi koko aikaa alasti...

6. Jos kävin usein vaa'alla, niin kävi ruokanikin. Tiesin, että olin muutama vuosi sitten kituuttanut liian pienillä kaloreilla ja aloin epäillä siitä aiheutunutta säästöliekkiä. Ruokien punnitseminen ja kalorien laskeminen oli siis aluksi fiksua, jotta tiesin, etten vain syö liian vähän kunnon ruokaa. Pakkausten tietojen lukeminen ja kaiken punnitseminen alkoi kuitenkin tehdä myös syömisestä suorittamista. Ruoka ehti välillä jäähtyä, kun jäin esimerkiksi punnitsemaan, kuinka paljon margariinia olin laittanut yksittäisiin leipiin. Toisaalta saatoin syödä usein ison pussillisen irtokarkkia stressiin, enkä noteeranut sitä kalorimäärää mitenkään.

Viime vuosi täyttyi siis erilaisista yrityksistäni laihduttaa. Kerta toisensa jälkeen väsyin, annoin periksi ja kokeilin jotain muuta. Onnistuin pitkään kiertämään asioiden perimmäisten syiden selvittämisen, sillä pohjimmiltani tiesin, että siitä tulisi hemmetin raskasta ja vaikeaa. Se myös kestäisi, eikä ihannepainoa saavuttaisikaan sinä päivänä, kun netin laihdutusaikataulu väitti.

Tämä vuosi ei ole enää laihduttamisen vaan elämäntapamuutoksen vuosi. Paino on toivottavasti mukana muutoksessa, mutta vain yhtenä tekijänä.

Haluaisin kiittää kaikkia, joilta olen tähän mennessä saanut tsemppiviestejä ja positiivista palautetta. Kiitos🌷

Ensi kerralla kerron tarkemmin, miten säästöliekki on vaikuttanut elämääni. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤️:llä Paperijoutsen