Säästöliekki joka poltti uskoa toipumiseen, muttei ainuttakaan kiloa
Postauksen lopussa linkit sivuille, joista olen käynyt tarkistamassa tietoni säästöliekistä.
Tasan vuosi sitten makasin epätoivoisena sohvalla miettimässä sitä, etten enää tuntenut omaa kehoani. Se näytti ja tuntui vieraalta, se ei mahtunut vanhoihin vaatteisiin. Se ei suostunut pudottamaan ainuttakaan kiloa vaikka yritin mitä. En enää kokenut hallitsevani kehoani. Omat voimani ja tietotaitoni loppuivat useamman kuukauden yrittämisen jälkeen ja hain apua aikuisneuvolasta. Sain siellä kuulla, että paikkakunnallamme on mahdollista päästä ravitsemusterapeutin asiakkaaksi. En ollut aiemmin edes tiennyt, että kunnallisella puolella on tällaisia palveluita. Sain tehtäväksi täyttää ruokapäiväkirjaa, johon merkkasin punnitut ruuat usean vuorokauden ajalta. Ravitsemusterapeutti tutki ruokapäiväkirjani ja totesi, että syön päivän aikana liian vähän.
Ravitsemusterapeuttini kertoi minulle Amerikan suurin pudottaja kilpailijoille tehdystä kokeesta. Valtavia kilomääriä pudottaneiden kilpailijoiden lepoaineenvaihdunta laski kovan kuntoilun ja tiukan dieetin jälkeen alemmalle tasolle pysyvästi. Kilpailijoiden lihotessa kilojaan takaisin, lepoaineenvaihdunta ei kuitenkaan noussut mukana, kuten normaalisti kuuluisi.
Lepoaineenvaihdunta on siis se määrä kaloreita, jonka keho kuluttaa vaikka et tekisi mitään muuta kuin makaisi koko päivän. Se on kehon pakollisiin toimintoihin, kuten sydämen toimintaan, ruuansulatukseen, hengittämiseen jne. käytettyä energiaa, jota ilman ihminen ei säilyisi hengissä. Sen sijaan esimerkiksi kotitöihin, kävelyyn, kaupassakäyntiin ja treenaamiseen kulutettu energia lasketaan erikseen. Yhdessä näistä tulee vuorokauden kokonaisenergiankulutus.
Olin ihmetellyt ennen ravitsemusterapeutille menoa sitä, miten paino voi koko ajan jumittaa paikallaan ja välillä nousta muutaman kilon ylemmäs ja jumittua taas. Kokeilin noin kuukauden jakson ajan punnita kaikki ruokani ja laskea kalorit, jotta saisin selville syönkö vahingossa enemmän kuin kuvittelen. Tulos oli, että sain nippa nappa syötyä päivässä sen määrän joka laskennallisesti menee lepokulutukseen (silloisella 107 kilon painolla se oli 1800). Maalaisjärjen oli vaikeaa käsittää, miten kalorimäärä, jonka keho kuluttaisi vaikka nukkuisin koko päivän, riitti lihottamaan minut?
Ravitsemusterapeutilla asia lähti valkenemaan. Olin muutamia vuosia sitten pudottanut painoa hyvin niukalla syömisellä ja kovalla tahdilla alas. Välillä oli päiviä kun en syönyt juuri mitään. Reilu vuosi syömättämyysjakson jälkeen laskin huvikseni, kuinka paljon söin päivän aikana. Tällöin määrä oli noin 1300 kaloria. Tämän jälkeen ruuan määrä oli tosiaan noussut lähemmäs normaalia 2000 rajaa, mutta aiemmin tehty vahinko ei ollut korjaantunut sillä. Ravitsemusterapeutti neuvoi syömään noin 2500 kaloria päivässä.
Elimistöni oli tulkinnut vähenevän ravinnon merkiksi siitä, että jonkinlainen hätätila tai puutostila oli alkanut. Kivikautinen säätelyjärjestelmämme ei ymmärrä sitä, että joku haluaa laihtua tarkoituksella. Maltillisesti laihdutettaessa keho pysyy asian suhteen tasapainossa ja tottuu muutoksen. Sen sijaan silloin, kun kalorit vedetään liian alas ja liian pitkäksi aikaa, keho reagoi laskemalla aineenvaihduntaa säästääkseen energiaa. Se pyrkii tällä tavalla varmistamaan, että ihminen pysyy mahdollisimman kauan hengissä.
Suosittelen Anu Marinin kirjaa Aktivoi aineenvaihduntasi. Kirjassa kuvattiin hyvin tarkasti, miten elimistö alkaa reagoida esim. ruuasta saatavaan rasvaan silloin, kun säästöliekki on päällä. Itselleni jäi mieleen kuvaus siitä, kuinka aivot eivät enää rekisteröi sitä, että rasvavarastot ovat täynnä, joten elimistö kerää lisää rasvaa varastoon.
Hidastuva ja häiriintynyt aineenvaihdunta saa kehon lihomaan, eikä siihen auta ruuan vähentäminen. Mitä vähemmän syö säästöliekkitilassa, sitä tiukemmin keho pitää kiinni varastoimastaan ravinnosta ja lepoaineenvaihduntaan käytetty kalorimäärä vain laskee laskemistaan. Lopulta lihomisen välttämiseksi pitäisi syödä aina vaan vähemmän ja lepoaineenvaihdunta hidastuisi aina vaan enemmän. Näin ollen syömisen vähentämisellä, joka kyseisen olotilan aikoinaan aiheutti, ei voi kuin pahentaa olotilaa.
Ratkaisu säästöliekin purkamiseksi on ruuan määrän kasvattaminen, jotta aineenvaihdunta kiihtyisi ihmisen painoa vastaavalle normaalille tasolle ja hätätila poistuisi. Voin omalla kohdallani sanoa, että vaati aikamoisen uskonloikan alkaa syödä enemmän. Järki taisteli vastaan, sillä eihän runsaasti ylipainoinen ihminen voi syödä vielä enemmän, eihän?
Mistä sitten tietää koska kyseessä on säästöliekki? Maikki Marjaniemellä on loistava ja ilmainen kurssi aiheesta. Laitan siitäkin linkin loppuun. Kurssilla opin mm. Että säästöliekin aikana kehon tahaton liikutteleminen, kuten jalan naputtelu lattiaan vähenee huomaamatta. Itselläni loppui kokonaan käsillä elehtiminen puhuessa, enkä ollut ennen kurssia edes tajunnut sitä. Iso osa persoonaani oli kadonnut siksi, että kehoni säästi energiaani.
Toinen ilmiö, jota olin useamman vuoden pohtinut, oli kadonnut näläntunne. En tuntenut useampaan vuoteen kunnolla nälkää vaikka olisin paastonnut kuinka. En muista miksi, mutta myös tämä on osa säästöliekki-ilmiötä. Tässä kohtaa voin ilokseni kuitenkin ilmoittaa, että tänä vuonna nälkä palasi. Olin nukuttamassa päiväunille lastani, kun ihmettelin miksi vatsassa tuntuu oudolta. Hetken kuluttua kuulin nälän murinan ja suorastaan liikutuin. Jotakin hyvin tavanomaista ja silti niin merkittävää, oli palannut takaisin.
Olen itse lähtenyt purkamaan säästöliekkiä lisäämällä ihan tavallisen ruuan määrää, säännöllistämällä syömistä ja lisäämällä arkiaktiivisuutta, jotta aineenvaihdunta käynnistyisi. Ensimmäisen kilon putoamista odotan edelleen, mutta kokonaisvaltainen hyvinvointini on parantunut paljon. Käteni ovat vielä puhuessani unessa, mutta takaisin palannut nälkä on ensimmäinen merkki siitä, että keholla on kyky toipua. Kyky tuntea nälkää mahdollistaa myös sen, että voin opetella kuuntelemaan kehoni kylläisyysviestejä.
Tämän blogipostauksen tarkoitus ei ollut tyhjentävästi kertoa kaikkea mahdollista säästöliekistä. Halusin lähinnä tuoda esiin sen kuinka valtava vaikutus sillä on ollut omaan terveyteeni.
Muistetaan, että jokaisen elämäntilanne ja keho ovat yksilöllisiä. Voimme vinkata muille, mikä itseä on auttanut, muttemme voi toisen puolesta tietää ratkaisuja.
Ihanaa alkavaa kevättä 🌷
~ Paperijoutsen 🦢
https://www.maikkimarjaniemi.fi/pura-saastoliekki/
https://www.pronutritionist.net/2016/05/suurin-pudottaja-ohjelman-tieteelliset-opetukset/
Kommentit
Lähetä kommentti