10 asiaa, jotka yllättivät reilusti ylipainoisena

Olisi vähättelyä sanoa, että otin raskaasti raskauden jälkeisen elämäni runsaasti ylipainoisena. Aluksi luulin kiloja vain raskauskiloiksi ja odotin nopeita tuloksia, joita olin laihduttaessa aina saanut. Kuten olen aiemmin kertonut, paino ei pudonnut ja nousi 107 kilosta 124 kiloon. Olen puhunut kehoni säästöliekistä ja aiemmasta tunnesyömisestä, sekä maininnut stressin ja unenpuutteen vaikutuksista. Tänään en kuitenkaan pohdi sitä, mistä jumahtanut paino johtui. Kerron tänään millaisia asioita olen oivaltanut 54 kilon ylipainon myötä.

1. Painoraja 

Hoikempanakin törmäsin usein mainintoihin painorajasta. Viimeisin, jonka muistan, oli uimapatja, jota mainostettiin lehdessä. Sen painoraja oli 100 kg. Painaessani 80-90 kilon välillä, ajattelin aina että alle satakiloisena painorajat eivät koske minua. Kunnes koitti se päivä kun sata kiloa oli ylitetty, sitten 110 kg ja lopulta 120 kg. Ei ole sellaista tuolia kodin ulkopuolella, jonka päälle voisin istua ilman, että mietin onko se vankkarakenteinen. Tähän mennessä jokainen tuoli on suoriutunut hienosti tehtävästään. Painoraja ei ole kuitenkaan ainoa ongelma tuolien kanssa.

2. Mihin mahdun, mihin en 

Muistan terveydenhoitajan vastaanotolla todenneeni, että jos olisin vielä hieman leveämpi, en mahtuisi tähän tuoliin. Jokainen tuoli, jossa on käsinojat, on potentiaalinen pettymys. Nykyään saatan jäädä seisomaan, jos en ole ihan varma mahdunko. Olen päässyt pitkälle itsetunnon ja painon liitossa, mutta epäonnistuminen istumisessa ei ole hirveän mieltä ylentävää. Aiemmin tykkäsin istua ravintoloissa sohvan tyylisillä pehmustetuilla penkeillä, koska ne ovat mukavia. Nykyään istun niihin, koska tiedän, että varmasti mahdun. 

3. Polvituet

Ylipainoisena ei ole ihme, että polvet rasittuvat. Se mikä on ihmeellistä, on se, ettei isommalle ihmiselle löydy polvitukia. En ole ottanut asian suhteen yhteyttä terveyskeskukseen tai mihinkään mistä saisi mittatilattua tukia. Sen kuitenkin tiedän, ettei mistään isommastakaan marketista saa riittävän isoja polvitukia. Olen pärjännyt ilman tukia ja alun harmistuksen jälkeen oppinut liikkumaan niin, etteivät polvet rasitu liikaa. Luotan siihen, että painon putoamisen myötä polvet rauhoittuvat. 

4. Vaatteita ei löydä tavallisista kaupoista...

On sitten muodin intohimoinen seuraaja tai lökäpöksyissä viihtyvä fiilistelijä, ilman vaatteita ei voi elää. Hoikkana vaateostokset oli helppoa tehdä oikeastaan missä tahansa vaatteita myyvässä kaupassa. Voisin tarkistamatta väittää, että kaikki tavalliset vaatemerkit ja vaatekaupat myyvät kokoa M ja L. Suurin osa kaupoista myy vaatteita kokoon XL asti. Mites sitten, kun koko on XXL? Niin, sitä kokoa ei sitten enää löydykään mistä vaan. 

5.... Mutta niitä löytyy netistä yllättävän hyvin

Opin viime vuoden aikana etsimään omaa kokoani netistä ja yllätyin positiivisesti. Mm. Cellbes myy vaatteita kokohaarukalla 34-64! Heillä ei ole erikseen mitään isojen tyttöjen mallistoja vaan lähes jokaisesta vaatteesta löytyvät edellä mainitut koot. Toisin sanoen sekä hyvin hoikka, että isomman kokoinen nainen voi käyttää täysin samanlaista paitaa, mekkoa tai housuja. Mielestäni tämä on kehopositiivisuutta parhaimmillaan. Netin vaatekaupoissa kokee ihan riittävän usein sitä, että jotain ihanaa vaatetta ei olekaan isompina kokoina.

6. Tavallisessa valikoimassa ei ole riittävän isoja sukkahousuja

En tiedä ketään, joka pitäisi ohuista sukkahousuista. Itse kuulun ainakin vahvasti siihen ryhmään, joka välttelee sukkahousuja viimeiseen asti. Kirpaisi kuitenkin yllättävän paljon tajuta kaupassa, etten voinut ostaa juhlamekkoa varten sukkahousuja. Nekin olisi pitänyt etukäteen tilata netistä, että löytyy riittävän isot. Lopulta vietin koronan muutenkin ankeuttamat lapseni 1-vuotissyntymäpäivät hupparissa ja housuissa. Opin viime vuonna hienon sanonnan, että kannattaa valita taistelunsa. Koen, että sukkahousujenmetsästys ei ole asia, johon kannattaa käyttää tämän enempää energiaa.

7. Ajatus lääkärissäkäynnistä jännittää

Varmaan moni jättäisi lääkärissäkäymisen minimiin monestakin syystä. Terveenä ei toki tarvitsekaan mennä, mutta sairaana tai terveyden muuten mietityttäessä pitää mennä. Menemättä ei pidä jättää koronan takia, eikä ylipainon takia. Hakeuduin viime vuonna lääkäriin, kun epäilin kaikkia mahdollisia sairauksia jumahtaneen painon syyksi. Kilpirauhasarvot ja verensokeriarvot olivat kohdillaan, eikä mitään muutakaan ongelmaa löytynyt. 

8. Ensimmäinen asia, jonka kerron kättelyssä on se, että olen ylipainoinen ja syyt miksi olen 

En tiedä, onko tarve avautua painosta keino varmistaa, ettei toinen osapuoli tulkitse mitään väärin. Olen esimerkiksi pelännyt, että minua pidetään laiskana sohvaperunana, joka syö suklaata kaiket päivät, eikä edes yritä mitään terveyden eteen. Ostaessani kasan pääsiäismunia lähipiirin lapsille, mietin että joku katsoo minua ajattelen, että näin lihavan pitäisi jättää herkut väliin. Todellisuudessa kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista painostani. Sekin on yllättänyt todella. Ainut ihminen, joka on toistuvasti kiinnittänyt huomiota painooni, olen minä itse. 

9. Ajattelin, että maailma loppuu ylipainooni...

Valehtelisin, jos väittäisin, etten kaipaa hoikkuutta. Joinakin päivinä kaipuu on niin kova, että se tekee kipeää. Olen lukemattomia kertoja ollut se huoneen isokokoisin ihminen. Katselen kaihoisin mielin kuvia itsestäni ennen raskautta. Haaveilen siitä, että uskaltaisin taas nousta varpailleni tai mennä kyykkyyn tai mahtuisin auton takapenkille istumaan turvavöihin. Kuvittelen, millaista olisi nousta aamulla sängystä 54 kiloa kevyempänä.

10... Eikä se loppunutkaan

Painosta huolimatta olen yhtä lailla ihminen kaikkine tunteineni, unelmineni ja onnenhetkineni, kuin kaikki muutkin. Minulla on paljon asioita, jotka eivät mitenkään liity painoon ja ihmisiä elämässäni, jotka pitävät minusta yhtä paljon nyt, kuin ennen painonnousua. Minulla on paljon asioita, joista olla kiitollinen. Myönnän, että olisi varmasti moni asia helpompaa hoikkana. Paino on kuitenkin vain yksi monista tekosyistä, joita ihminen keksii syyksi sille, että jätti elämänsä elämättä. 

"Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Ja elämä tapahtuu sinä aikana." 

Samuli Putro 

Muistetaan olla lempeitä itselle ja muille. Ihanaa viikonloppua ♥️

Paperijoutsen 🦢