Kevään kuulumiset osa 1: Ruokavalio

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa koosteen kaikesta hyvästä, mitä olen tehnyt terveyteni eteen tänä vuonna. Listasta tuli yllättävän pitkä, joten en pysty yhdessä blogipostauksessa kertomaan kaikkea. Niinpä päädyin jakamaan postaukset perinteisesti kolmeen osaan, jotka ovat ruokavalio, liikunta ja uni. Kuvat ovat itse käyttämistäni elintarvikkeista, enkä tienaa senttiäkään rahaa tai saa mitään ilmaiseksi tämän julkaisun myötä. 

Suurin osa vastaantulevista ruokavalio-opeista ja - oppaista väittää, että ruokavalion merkitys on 80-90 prosenttia painonpudotuksesta. Uskon vahvasti siihen, että asia on näin. Ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna on huomattavasti helpompaa vaikka syödä 500 kalorin edestä liikaa, kuin kuluttaa kyseinen määrä kaloreita. Toki pitää ottaa huomioon, että liikunnalla ei ole tarkoitus kuluttaa pois kaikkia syötyjä kaloreita vaan lepoaineenvaihdunta tekee siitä suurimman osan, kuten aiemmin kerroin täällä. 

Ruokavalion merkitys on valtava painonhallinnan lisäksi myös jaksamisen, unen, mielialan ja oikeastaan ihan jokaisen elämän osa-alueen kanssa. Syöty ruoka voi väärinä, toistuvina valintoina aiheuttaa jopa vakavia sairauksia. Itsekin olen tästä tiedosta huolimatta syönyt vuosien varrella miten sattuu ja mitä sattuu. Ruokaan on tullut liitettyä tunteita, sitä on joko kaiholla odottanut tai sen on täysin demonisoinut. 

Mikä siis on muuttunut tänä vuonna? Hyvin moni asia. Viime vuosi oli vähän kuin viimeinen uuvuttava ja surullinen yritys tehdä asiat vanhalla tavalla. Tämä vuosi on pienten askelten ja antautumisen vuosi. Netissä tuli vastaan tuntemattoman mietelause, joka menee vapaasti suomennettuna seuraavasti:

Eikö olekin ironista, miten sitä alkaa kellua, kun lakkaa taistelemasta vastaan. 

Minun on helppo samaistua ajatukseen, että yrittäessä epätoivoisesti räpiköidä, ei meinaa edes pysyä pinnalla. Sen sijaan kun rentoutuu ja antaa veden kannatella, alkaa kellua. Sama pätee elämään. 

Tämän kevään parhaimpia juttuja taakse jääneen tunnesyömisen lisäksi on etenkin siihen vahvasti liittynyt sokerihimon laantuminen. Kehoni aineenvaihduntahäiriö, niin kutsuttu säästöliekki on lähtenyt purkautumaan nyt kun syön riittävästi kunnon ruokaa. Tämän myötä makeanhimo on jo laantunut paljon. Luonnollisesti myös tunteiden irrottaminen sokerin syönnistä on vähentänyt himoa syödä sitä. 

Alkuvuodesta noudatin ravitsemusterapeutin ohjetta päivittäisen kalorimäärän lisäämisestä. Ruuan laatu ei ollut vielä silloin keskiössä. Käytin aamupalalla pidemmän aikaa proteiininlähteenä valmista proteiinijuomaa, sillä yhdestä purkista sai samalla 200 kaloria + muu aamupala. Kevään aikana tehtäväni on ollut ravinnon laadun parantaminen. Nykyään syön lisättyä sokeria sisältävän proteiinijuoman tilalla maustamatonta rahkaa, rasvatonta kreikkalaista jukurttia tai rasvatonta raejuustoa. 

Toinen sokeripitoisempi tuote, jota käytin päivittäin, oli kaurajukurtti. Tilalle tuli sokeriton mehukeitto,johon sekoitan kuitulisäksi sokerijuurikaskuitua. En ole jaksanut laskea enää mitään syömiseen liittyviä lukuja, sillä niitä jää herkästi pyörittelemään päässä. Tiedostan kuitenkin, että lisätyn sokerin määrä on laskenut roimasti luovuttuani jatkuvasta karkinsyönnistä ja päivittäisestä lisätystä sokerista. 

Sokerin vähentämisen lisäksi olen vähentänyt kovien juustojen syömistä, sekä salaattikastikkeiden ja majoneesien lisäilyä ruokiin. En ole kieltänyt itseltäni minkään ruuan tai ruoka-aineen syömistä. Olen yksinkertaisesti miettinyt, miksi syön jotakin ja miten se kehoon vaikuttaa. Ilman lisäsokeria olo on pirteämpi ja isojen kastikemäärien lisääminen salaattiin tekee siitä nopeasti epäterveellistä ja pelkän kastikkeen makuista. 

Irtokarkkia syön edelleen, mutta todella harvoin. Tilalle on tullut 70 prosenttia kaakaota sisältävä tumma suklaa ja pakastemarjat. Hyviksi rasvoiksi olen oliiviöljyn lisäksi valinnut maapähkinävoin, johon ei ole lisätty rasvaa, suolaa eikä sokeria. 

 

En ole tehnyt mitään muutosta siksi, että seuraisin jotain ruokatrendiä, valmista ruokavaliota tai jonkun toisen minulle tekemää kauppalistaa. Moni käyttämistäni ruoka-aineista on sellaisia, joita käytin vuosia sitten eläessäni elämääni hoikkana ja aktiivisena. En pystyisi syömään mitään väkisin tai siksi, että joku muukin syö. Yritän ruokavalion suhteen kuunnella kehoani. Tarkkailen, minkä kokoinen annos ja millainen ruoka pitävät kylläisenä, mikä sopii vatsalle ja mikä antaa puhtia päivään. 

Syön edelleen esimerkiksi pitsaa ja jonain aamuna jätän raejuustot ja puurot väliin ja syön leipää. Tämä ei ole dieetti. Tämä ei myöskään ole vain elämäntapamuutos, jolla tavoitellaan jotakin. Ennen kaikkea tämä on jokapäiväistä arkista elämääni, joka muuttuu minun muuttuessani. Nyt tiedän jo jättää vastaan räpiköinnin väliin ja antaa elämän kannatella pinnalla. 

Aurinkoista kevättä ☀️, 

Paperijoutsen 🦢