Melkein mikään muu ei ollut yhtä ärsyttävää vauvavuonna, kuin kuulla ja lukea uneen liittyvistä asioista. Netti oli pullollaan vinkkejä siitä, miten tehdä unta tukevia iltatoimia, millainen sängyn ja vuodevaatteiden pitää olla ja miten nukkua onnellisena aamuun asti. Vauvavuoden todellisuus oli jatkuvaa heräilyä ja valvomista sekä silmät ristissä tehtyjä hoitotoimenpiteitä keskellä yötä. Tämä kuvio jatkui lähes muuttumattomana yli vuoden, eikä siihen vaikuttanut yhtään se, oliko viikko vai viikonloppu, juhannus tai joulu.
En aio tänään jakaa yhtään vinkkiä siihen, miten unta parannetaan ja tämän teen ihan myötämielisyydestä niitä kohtaan, joilla on jotain vaikeuksia nukkumisen kanssa. Sen sijaan kerron matkastani puolella virralla raahustavasta zombiesta suurin piirtein virkeäksi ihmiseksi.
Vuoden 2020 kesällä päädyin uniapneatestiin. En ollut aiemmin ajatellut koko aihetta, mutta niin moni asia oli vinksallaan, että oli pakko poissulkea sekin vaihtoehto. Syitä testiin hakeutumiseen oli lukuisia. Ennen ravitsemusterapeuttikäyntejä ja tietoa säästöliekistä, olin täysin hukassa sen suhteen, miksi paino ei laskenut. Unen ja valveen rajalla, juuri kun olin nukahtamaisillani, huomasin usein, että kurkussa tuntui oudon kuristava tunne ja säpsähdin hereille. Näiden kahden syyn lisäksi moni muukin uniapnean oire täsmäsi. Hengitysliiton sivuilla kerrotaan uniapneasta seuraavasti.
"Uniapnea on ylähengitysteitä ahtauttava sairaus, joka aiheuttaa toistuvia unenaikaisia hengityskatkoksia. Uniapnea on hoitamattomana vakava terveysriski. Moni sairastaa uniapneaa myös tietämättään."
Viimeinen niitti oli aktiivisuusrannekkeeni pulssioksiometrimittauksen tulos. Se on siis yön aikana tehtävä mittaus veren happipitoisuudesta ja alhainen lukema voisi viitata happikatkoksiin. Lukema oli useana yönä huono ja väsymyksen herkistämänä päättelin, että tämä, jos mikä, oli todiste uniapneasta. Rannekeen virallisilla sivuilla valmistaja kertoo, ettei laitetta saa käyttää vastaaviin tulkintoihin.
Omalla kohdallani mikään määrä perusteluita ei rauhoittanut vaan päädyin lääkärin vastaanotolle. Sain kotiin yön ajaksi laitteen, joka seurasi hapen määrää verestä ja muistaakseni muitakin tekijöitä. Laitteen palauttamisen jälkeen lääkäri tutki tulokseni ja sain kuulla, ettei minulla ole uniapneaa. Kuten olen kertonut aiemmin, ei minulta löytynyt aineenvaihduntahäiriön eli säästöliekin lisäksi mitään muuta fyysistä vikaa.
Ymmärsin myöhemmin, että olin valtavan stressin takia usein ahdistunut nukkumaan mennessä. Niinpä hetkellinen tukehtumisen tunne oli yhdistelmä lievää paniikkikohtausta ja jumissa olevia niskan ja hartioiden lihaksia. Vaikeaa sanoa, saiko unettomuus minut suhtautumaan kaikkeen tavallista dramaattisemmin vai onko uni vain niin tärkeä asia minulle, että siihen alkoi yhdistyä kaikenlaista mielessäni.
Aikanaan kun olin lapseton yksineläjä, viikonloput olivat loistavaa aikaa myöhään nukkumiselle ja päiväunille. Olin hetkessä unessa, kun nukkumaanmenoaika koitti, enkä kovin usein heräillyt tai valvonut. Koin oikeastaan raskausaikana ensimmäistä kertaa elämässäni unettomuutta. Ainut asia, joka on jo vuosia ollut satunnainen seuralainen, on unihalvaus. Todella stressaavina aikoina saattoi käydä niin, että mieli heräsi hetki ennen kehoa ja tuntui kuin olisin jähmettynyt paikalleni. Hetken aikaa mietin vaikka jalkani liikauttamista ja sitten säpsähdin kokonaan hereille.
Tiivistetysti voisi sanoa, että olen aina rakastanut nukkumista ja se on ollut minulle suht helppoa. Tämän vuoden alkupuolella lapseni siirtyi nukkumaan omaan huoneeseensa ja pikkuhiljaa jotakin ihmeellistä tapahtui. Nukuin ensin yhden yön keskeytyksetöntä unta ja sitten toisen ja kolmannen. Aamulla herätessäni häkellyin, kun tajusin nukkuneeni putkeen 8 tuntia. Olin vuoden 2020 kuin huonosti laturiin kiinnitetty kännykkä, joka otti sen verran virtaa, ettei ihan kokonaan sammunut, muttei ollut koskaan täysin ladattuna.
En voi edelleenkään sanoa, että väsymys olisi täysin takanapäin. Viime vuosi meni säästöliekkiä purkaessa ja raskaudesta toipuessa. Tänä vuonna olen lisännyt liikuntaa ja yrittänyt nukkua mahdollisimman pitkät yöunet, nyt kun se on jälleen mahdollista. Olen siis kaikinpuolin yrittänyt tehdä tekoja, joilla keho lähestyisi tasapainoa ja voisi hyvin.
Olen huomannut, että katkematon yöuni on vaikuttanut fyysisen jaksamisen lisäksi myös mielialaan, keskittymiseen ja jopa saanut luovuuden kukkimaan. Sitä en osaa vielä sanoa, kuinka paljon hyvät yöunet tulevat vaikuttamaan painonpudotukseen. Tänä vuonna on kuitenkin mahdollista vaikuttaa jokaiseen osa-alueeseen, ravintoon, liikuntaan ja uneen.
Unen suhteen parannettavaa olisi vielä siinä, että malttaisin mennä riitävän aikaisin nukkumaan, enkä katsoisi lainkaan sängyssä kännykkää. Ongelma ei ole varsinaisesti siinä, että nukkuisin liian lyhyitä yöunia. Lähinnä toivon, että kännykän selaaminen jäisi illalla vähemmälle, jotta unenlaatu paranisi vielä.
Kappas vaan, täällähän minä tätä kirjoitan ja kello lähestyy puolta yhtätoista illalla... Ihan samoin kuin ruokavalion ja liikunnan kanssa myös unen kanssa pyrin lempeyteen itseni kanssa. Voihan sitä toki elää vaikka vuoden tehden kaiken täydellisesti, mutta onko sekään sitten paras mahdollinen ratkaisu?
Hauskaa vappua kaikille ja mahdollisimman hyviä lepohetkiä,
Paperijoutsen 🎈🦢🎈
Kommentit
Lähetä kommentti