Tekstit

Liikuttava kesäkuu

Kuva
Toukokuu kului lähinnä odottaen pääsykokeen tuloksia ja aika mateli eteenpäin. Lopulta, kun tuloksia sai soittamalla kysellä, kuulin jääneeni kolmannelle varasijalle ja sisään pääsi 8 opiskelijaa. Mietin, että noin pieneen joukkoon en enää mitenkään pääse kolmannelta varasijalta ja kuoppasin koko haaveeni. Mietin turhautuneena, mitä tekisin syksyllä ja saisinko tälle kesälle jotain työtä edes. Ulkona alkoi olla ihanat kelit ja itse vain velloin paljon sisällä tappiomielialassa. Sitten sain soiton ja minulle tarjottiin työkkärin kautta kesäkuuksi kokopäivätyötä siivoojana. Olen ennen äitiyslomaa tehnyt kyseistä työtä 6 vuotta kokoaikaisesti, joten suostuin haastatteluun. Seuraavana päivänä kuulin, että minut oli valittu. Paluu siivoustyöhön aiempaa ylipainoisempana ei ole tuntunut mitenkään hankalalta. Päinvastoin on ollut virkistävää saada liikkua ja päästä pois kotoa. Mieli virkistyy kun koko vuorokausi ei pyöri lapsenhoidon ja kodinhoidon ympärillä. Polvet eivät ole yhtä hyvässä kunn

Tyhmimmät löytämäni syyt laihduttaa

Kuva
Löysin Pinterestistä laihduttamiseen ja treenaamiseen motivoivia kuvia. Kuvan taustalla oli yleensä salilla treenaava nainen ja kuvan päällä ytimekäs lause siitä, mikä syy motivoi painonpudotusurakkaan. Osa kuvien viesteistä oli suorastaan vahingollisia nuorille naisille ja osa oli niin tyhmiä, etten voinut muuta kuin nauraa. Osassa suhteellisen järkevä ajatus oli ilmaistu huvittavasti.  Jokainen löytää oman motivaationsa elämäntapamuutokseen ja juuri omanlaisensa toteutustavan ja se on okei. Olen kuitenkin aika vahvasti sitä mieltä, että vain ulkonäköön, kilpailuun ja itsensä piiskomiseen keskittyvät ajatukset eivät tuo pidemmän päälle onnea. Kaksikymmentävuotias versio minusta olisi into piukalla aloittanut uuden laihdutuskuurin nämä luettuaan. Kolmekymmentäkolmevuotias minä toteaa, että ei jatkoon. Halusin tänään jakaa nämä mielenkiintoisimmat motivaatiotekstit, jotka suomensin itse alkuperäisistä versioista.  20 tyhmintä netistä löytynyttä syytä treenata ja pudottaa painoa:  1. Jot

Lihava jokaisessa kuvassa

Kuva
Selasin viime viikonloppuna vanhoja valokuvia ja hieman häkellyin tunteista, joita ne herättivät. Sen sijaan, että olisin kaiholla katsellut kuvia itsestäni hoikkana, katselin niitä täynnä lämpöä. Tiedän kuvassa näkyvän kehon painon ja vaatekoon lisäksi, mitä koin ihmisenä siinä kohtaa elämääni. Suurin osa kuvien elämäntilanteista sisälsi jotakin henkisesti raskasta. Tunnistin silmistä kätkettyä surua ja yllättäen se, että olin tuolloin hoikka, ei tehnyt sitä surua yhtään helpommaksi kestää. Yhteistä melkein jokaiselle kuvalle oli myös se, että pidin kuvaushetkenä itseäni lihavana ja häpesin itseäni. Kuvia selatessani mietin, miten olen voinut pitää itseäni lihavana silloin kun olin hyvin sopusuhtainen tai laiha. Muistan etelänmatkan, jolloin en kehdannut kertaakaan olla rannalla bikinit päällä vaikka olin 64 kiloa kevyempi kuin tänään. Yhdessä reissun kuvista muistan vetäneeni vatsaani sisään, etten näyttäisi lihavalta, kun olin syönyt vähän enemmän samana päivänä. Sen jälkeen, kun al

Miksi aktiivisuusrannekkeesta tuli kolmas pyörä?

Kuva
Noin vuosi sitten ostin kauan haaveilemani aktiivisuusrannekkeen. Tutkin innolla läpi jokaisen toiminnon ja uskoin lujasti, että ranneke auttaisi selvittämään, miksi paino ei laskenut. Ranneke näytti mm. lepokulutuksen, liikunnalla poltetut kalorit, stressitason, unenlaadun ja jopa veren happimäärän nukkuessani, kuten  aiemmin  kerroin. Aloitin rannekeen käytön varmana siitä, että nyt kunto lähtee kohoamaan ja kilot sulavat. Tänään kerron, miksi kyseinen ranneke nököttää kirjahyllyssä, eikä tule enää koskaan käyttöön. Olin aiemmin sellainen ihminen, joka kaatuessaan jäi naamalleen makaamaan ja totesi, että tällä kertaa en nouse. Yhä uudelleen löytyi kuitenkin usko siihen, että asiat selviävät ja pääsin jaloilleni. Painon kohdalla aktiivisuusranneke oli tällainen uskoa ja motivaatiota herättänyt tekijä. Hämmästelin, mitä kaikkea yksittäinen ranneke voikaan tietää ja seurasin tiiviisti näytön lukuja ja kännykkäsovelluksen analyysejä.  En yhtään väitä, että luvut eivät voisi motivoida jot

Maanantaihuvia, mietteitä ja kuvia

Kuva
Tein tällaisen maanantaipostauksen omaksi ilokseni, mahdollisesti piristämään muita ja ehkä herättämään ajatuksia. Kuten aina, kuvat ovat omiani ja mietelauseet olen keksinyt itse. Originaaleja ajatuksia ne eivät toki ole vaan saaneet inspiraationsa lähinnä englanninkielisistä kehopositiivisuus artikkeleista. Toivun nyt rutistuksesta, jonka tein saadakseni ennakkotehtävät valmiiksi erään koulutuksen pääsykoetta varten. Vappu meni lähinnä niissä tunnelmissa. Torstaina minulla on pitkästä aikaa aika ravitsemusterapeutille terveyskeskukseen ja perjantaina on varsinainen pääsykoe hakemaani koulutukseen. Tsemppiä siis tarvitaan ja energiaa seuraavia tärkeitä juttuja varten. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Paperijoutsen ❤️🦢

Kevään kuulumiset osa 3: Uni

Kuva
Melkein mikään muu ei ollut yhtä ärsyttävää vauvavuonna, kuin kuulla ja lukea uneen liittyvistä asioista. Netti oli pullollaan vinkkejä siitä, miten tehdä unta tukevia iltatoimia, millainen sängyn ja vuodevaatteiden pitää olla ja miten nukkua onnellisena aamuun asti. Vauvavuoden todellisuus oli jatkuvaa heräilyä ja valvomista sekä silmät ristissä tehtyjä hoitotoimenpiteitä keskellä yötä. Tämä kuvio jatkui lähes muuttumattomana yli vuoden, eikä siihen vaikuttanut yhtään se, oliko viikko vai viikonloppu, juhannus tai joulu. En aio tänään jakaa yhtään vinkkiä siihen, miten unta parannetaan ja tämän teen ihan  myötämielisyydestä niitä kohtaan, joilla on jotain vaikeuksia nukkumisen kanssa. Sen sijaan kerron matkastani puolella virralla raahustavasta zombiesta suurin piirtein virkeäksi ihmiseksi.  Vuoden 2020 kesällä päädyin uniapneatestiin. En ollut aiemmin ajatellut koko aihetta, mutta niin moni asia oli vinksallaan, että oli pakko poissulkea sekin vaihtoehto. Syitä testiin hakeutumiseen

Kevään kuulumiset osa 2: Liikunta

Kuva
Runsaasti ylipainoiset eivät varmaan edes harrasta mitään liikuntaa vaan makaavat vaan sohvalla. Jos minulta olisi kysytty aiheesta kymmenen vuotta sitten, olisin vastannut jotakin tuollaista. Minulla ei ollut aikomustakaan ylittää sadan kilon rajaa, koska se olisi tarkoittanut valtavaa ylensyömistä. Olin jojoillut pulleasta lapsesta alipainoiseksi teiniksi, lihonut 90 kiloiseksi opiskelijaksi ja päätynyt työelämään mennessäni jonnekin 60 kilon tienoille. Kuvittelin tulloin, että 90 kiloa on ehdoton ylärajani ja sinnekin päädyin vain siksi, että olin syönyt liikaa. Kurkataanpa hetkeksi siihen, millainen liikkuja olin ennen tätä nykyistä painoani. Lapsena inhosin liikuntaa, eikä siihen auttanut piikittelevä liikunnanopettaja, joka totesi ikimuistoisesti että "miten sinusta voi koskaan tulla mitään, kun et tätäkään osaa." Kyse oli telinevoimistelusta. Voisin lähettää sellaiset terveiset kyseiselle opettajalle, että minusta tuli huomattavasti enemmän, kuin hänestä koskaan. Minä